Viikon verran olen jo mahaani sairastellut. Eilen illalla oli niiiiiiin kamala kohtaus, että päätin heti aamulla soittaa lääkärille - siis jos selviän aamuun asti hengissä. Olin hengissä ja pääsin työterveyslääkärillemme klo 10, ja nyt taidan arvata mikä mua vaivaa: SAPPIKIVET?
Ensiviikolla pääsen ultraäänitutkimukseen ja lukuisiin labrakokeisiin. Lääkäri epäili yhtenä vaihtoehtona sappikiviä ja tänään kun kaikkitietävässä netissä olen asiaan perehtynyt, niin siltäpä vaikuttaa (hehheh, ammatilaisen diagnoosi).
Asiassa on hyviäkin puolia: sain sairaslomaa juhannukseen asti (vaikken kyllä lomittajaa, joten lypsylle on huomenna mentävä). Mutta saanhan sairauspäivärahaa :)
Toinen hyvä puoli on dieetti : en ole syönyt oikeastaan mitään viikkoon (enkä juonut kahvia!). Valion terveysvaikutteisia tuotteita olen yrittänyt kovasti nauttia. Eilen söin Kaitsun lautaselta kaksi ranskanperunaa - ja se jo laukaisi kauhean kohtauksen...ei siis ruoka maita- ja kilot karisee;)
Ehkäpä tämä tästä vielä joskus iloksi muuttuu, nyt ainakin aurinko paistaa ja isäntä niittää rehua. Taidanpa nyt vähän huilata, että jaksan huomenna hommailla arkisia askareita!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No voihan riesa! Kaikenlaista vaivaa sitä pitääkin ihmiselle ilmaantua! Ruokavaliollahan tuo vaiva pysynee kurissa, mutta oon kuullut, että ne kohtaukset on tosi kammoja.
Toipumista sinne ja koitahan jotain saada pysymään sisällä, ettet vallan kuihdu!
kiitos...
juu, varokaa vaan, tälläisiä vaivoja ilmenee, kun ikää tulee 40+. Kaikki "vanhojen ihmisten" sairaudet on iskenyt viime vuosina ainakin minuun & meiän isäntään :(
Vähän on heikko olo, kun ruoka ei kertakaikkiaan maistu ja töitä on tänäänkin ihan kiitettävästi sairaslomasta huolimatta :navetalla ja rehupellolla. Tulin just lypsyltä ja hörppäsin vähän mehua, ja nyt kiireesti takaisin noukinvaunun puikkoihin.
Lähetä kommentti