touhuja loman jälkeen

Ollaan jo vähitellen palattu normaaliin arkeen ihanan hiihtolomaviikon jälkeen;) Tässä muutama kuva viikon tapahtumista:

Torstaina meille tuli navettaan uusi asukas, liljendalilainen tila lopettaa karjanpidon ja saimme ostaa sieltä YVA-hiehon. Yva on Ruokoniemen Oravan tytär ja poikii maaliskuun lopulla. Oikein kiva, rauhallinen tyttö tuntuu olevan, toivottavasti sopeutuu meille asumaan;) Tässä kuvassa paljastuu nätti kuusitaimikko ryteikön alta, virolainen Jaan on ollut meillä pari päivää raivaussahahommissa Junttilan metsässä,Majbäckin notkossa.

Simo-isäntä upouudessa rehufirman haalarissaan! Ella lähti perjantai-illalla koulun discoon, Simoa ei metelimusa kiinnosta, joten hän tuli äidin kaveriksi iltalypsylle.

Pidettiin Simon kanssa helmikuun koelypsy, Simo tarkkaili ahkerasti kuka lehmistä voittaa lypsykilpailun, taisi olla Teea 26,2 litralla (yhteensä 53 l/pv).

Torstaina konekalusto vaihteeksi lisääntyi, navetalle ostettiin rehunjakovaunu, kun talikointi alkoi kyllästyttää:) Tässä Kaitsu on nostanut jo koneen lavetilta alas ja lähtee ekaa kertaa ajamaan härveliä.

...ja tässä isännät opettelevat koneen käyttöä ruokintapöydällä. Rilli-lehmä oikealla ja Ykä-sonni vasemmalla haukkaavat jo kuormasta!

Kap Verde 12.-20.2.2009

Tässä Riu Funana-satulinnahotellissa asuimme lomaviikon:) Hotelli oli siisti,palvelu moitteetonta, ohjelmaa koko päiväksi (jumppaa, vesijumppaa, pelejä, show-esityksiä...), ruokaa ja juomaa all-inclusive....ihanaa....

Kaksi isoa uima-allasta, joista toinen oli jopa lämmitetty. Lapset uivat tuntitolkulla joka päivä, ja hakivat välillä ihania drinkkejä allasbaarista. Tässä kuvassa taitaa olla juomana "mansikkajäähileherkkua".

Ponta Preta-rantamme oli hyvin tuulinen, vain yhtenä päivänä uimme omassa rannassa, muina päivinä oli punaiset liput varoittamassa liian kovista tyrskyistä. Ranta on surffareiden suosiossa, lomaviikkomme aikana täällä järjestettiin surffauksen MM-kisat, joita oltiin yhtenä päivänä seuraamassa. Mahtavia suorituksia!

Teimme kävelyretkiä "lähikaupunkiin" (kyläpahanen) Santa Mariaan, sijaitsi noin 1 km päässä hotelliltamme. Tällä laiturilla kalastajat kokoontuvat myymään saaliitaan, turisteille oli kaupan upeita meren pohjasta sukellettuja simpukoita. Vesi oli kauniin turkoosia ja puhdasta,pohja näkyi syvälläkin.

Tyynemmällä rannalla lapset pulikoivat, myös aikuiset uskalsivat Atlantin aaltoihin. Vesi oli kovin suolaista, mutta mukavan lämmintä. Ja aurinko poltti, vaikka käytettiin aurinkorasvan suojakerrointa 30. Kovassa tuulessa auringon pistävyyttä ei huomaa, joten tuli oltua liian kauan paisteessa, kun se pulikointi oli niin ihanaa:)

Sukeltelusta seurasi tietty Ellalle korvatulehdus, toka vikana päivänä käytiin lääkärissä. Tässä kuvassa ollaan paikallisessa apteekissa hakemassa korvatippoja ja särkylääkettä. Onneksi lääkkeet tehosivat hyvin ja kotimatkallakaan ei ollut ongelmia korvien kanssa, kenelläkään. Menomatkan laskuissa nimittäin Simpan ja äidin korvat olivat tosi kipeät! Mutta Afrikan auringossa flunssan rippeet paranivat:)

Vietimme aikalailla lepolomaa, uitiin ja nautiskeltiin auringosta, käveltiin dyyneillä ym. Viimeisenä päivänä päätimme kuitenkin lähteä tutustumaan muuhunkin kuin *****-hotellin luksuselämään. Vuokrasimme auton +kuljettajan ja kävimme katsomassa kaikki saaren neljä (!) nähtävyyttä! Sal-saari on karu Saharan jatke, kasvillisuutta on vähän, koska siellä ei sada useinkaan. Kuskimme esitteli meille "sinisen silmän" eli meren luolan, katselimme kangastuksia aavikolla, tutustuimme saaren ainoaan tuotantoon eli suolan valmistukseen sekä näimme haita meren lahdella. Näimme myös köyhyyttä, valtavia slummialueita, eriarvoisuutta noissa Afrikan maissa näyttää olevan, komeita "palatsejakin" nähtiin.

Tässä Ella ja isi katselevat maisemia avolavan lavalta, istuimme kyllä turvallisesti auton sisällä lähes koko 4 tuntisen reissun, saarella ei nimittäin ole kuin muutama hassu oikea tie! Pöly vaan leijaili, kun kuski lähti ajamaan aavikolle, kuoppia ja kiviä kyllä oli reilusti.

Tässä on suola-altaita vanhan tulivuoren kraaterissa. Kraateri on pari metriä merenpinnan alapuolella, jotain onkaloa pitkin merivesi pääsee kraateriin. 4 kuukautta auringonpaistetta haiduttaa veden pois ja jäljelle jää vain suola, jota käytetään Kap Verden saarilla. Kap Verde koostuu yhdeksästä asutusta saaresta, Salin saarella asuu paikallisen oppaamme mukaan 13 000 asukasta.

Tässä ollaan lähdössä jo kohti Suomea, loma kului liian nopeasti, olisihan sinne voinut vielä toiseksi viikoksikin jäädä...Kotimatka sujui hyvin, oltiin aikataulun mukaisesti Helsingissä, vaikka jouduimme tekemään ylimääräisen välilaskun Teneriffalle, Göteborgin välilaskun lisäksi, koska perämiehemme oli sairastunut. Tukholmasta tullut perämies vei meidät Teneriffalle ja sieltä saimme tuoreen kaverin viemään meidät turvallisesti Helsinkiin asti. Onneksi kaikilla oli korvat kunnossa, laskeutumiset on niin kamalia kipeillä korvilla:(

OLIPA KIVA REISSU, nyt taas jaksaa tätä arkea, kun on kivat muistot lomalta!

onnellisesti kotona!

Matka meni ihanasti, nyt ollaan jo nukuttu yksi yö omassa sängyssä Myrskylässä:)

Matkaraporttia tulee, kunhan saan oman kannettavan tietsikkani huollosta maanantaina ja kuvat koneelle.

Lyhyesti kerrottuna: asuimme aurinkoisen viikon viiden tähden satulinnahotellissa notkuvien herkkupöytien äärellä Atlantin aaltojen kohistessa hiekkadyynien takana....voiko maalaismuija enempää lomaltaan toivoa.....

tilannekatsaus ennen lomaa :)

PARI "MATKAKUUMEEN KOHOTTAMIS"- KUVAA FINNMATKOJEN SIVUILTA:)

Sunnuntaina pyykkäilin ja pakkailin lasten ja omia kamppeitani lomaa varten. Tehtiin myös navetalla paljon hommia valmiiksi lomaa varten, jyvien ajoa, jauhatusta, eläinten siirtoa...

Eilen kävin lasten kanssa Orimattilassa hankkimassa viime hetken tarpeellisia kamoja; mm. aurinkolasit Ellalle. Eilen sain myös viime vuoden kirjanpidon valmiiksi ja yötyönä Kaitsu väsäili veroilmoitustakin niin,että alkaa olla lähes valmis. Kaitsu sai eilen myös Kylmäsuolla urakkansa puunajossa valmiiksi, puolenhehtaarin metsän haapatukit on pinossa ja huomenna on mittaus. Siitä entisestä haapametsästä raivataan uutta peltoa kesällä.

Tänään suunnittelin jatkavani pakkailua kaikessa rauhassa, kun Kaitsu on PHKS:ssa astmatutkimuksiin, mutta -yllätys,yllätys- päivä meneekin navetalla, sorkkahoitaja tulee kohta...

Ensi yönä Simpalla on yökoulu! ja keskiviikko siis Simon vapaapäivä koulusta. Keskiviikkoillalla tuleekin jo lomittaja. Lähdemme keskiviikkona jo Tuusulaan yöksi, siitä sitten aamulla aikaisin taksilla lentokentälle, kone lähtee torstaiaamulla jo klo 6.15.

Kohta se kauan odotettu loma alkaa, kunpa vaan kaikki menisi vielä hyvin ennen sitä ja kotimiehet pärjäisivät täällä hyvin lomamme aikana:)

viikko 6, huokaus!

maanantai:
Aamupäivällä lypsykoneen huoltomiehemme-Petri korjaamassa lypsykoneen pesuria, 2000 euron remontti 2½vanhaan koneeseen.
Illalla edellispäivänä poikinut Unna ei nouse, eläinlääkärit illalla antamassa kalkkia poikimahalvaukseen. Iltatarkilla lehmä nousi seisomaan.

tiistai:
Aamulla heräsin kuumeisena ja flunssaisena, pari buranaa naamaan ja lypsylle. Ja Unna ei nouse taaskaan. Eläinlääkärit kalkitsemaan toisen kerran Unnaa.
Iltapäivällä Unna ei nouse vieläkään, eläinlääkärit kolmannen kerran.

keskiviikko:
Buranan voimalla emäntä joten kuten hengissä. Ja Unna ei nouse vieläkään, Kaitsu hakee Vähätalolta nostotelineen ja yritetään monta kertaa opettaa nostotelineen avulla ammua seisomaan, mutta ei onnistu.

torstai:
Aamulla Seija-lehmä makaa halvaantuneena ja kouristelee. Taas eläinlääkärit pian paikalle, Seija saa magnesiumia ja kalkkia, ja alkaa taas vaikuttaa lehmältä. Samalla yritetään vielä kerran lääkäreiden kanssa saada Unnaa seisomaan, mutta ei onnistu, joten lääkärit päästävät Unnan kärsimyksistään.
Päivällä Seija ei edelleenkään pääse nousemaan jaloilleen, lääkärit tulevat iltapäivällä antamaan lisää Mg- ja Ca-litkuja.

perjantai:
Seija kouristelee taas aamulla tosi pahasti, eläinlääkärit taas paikalle proppeineen, mutta ei mitään tehoa, vaikka saa runsaan annoksen magnesiumia ym. Lääkäri lopettaa Seijankin ja sanoo soittavansa, jos saa järjestettyä iltapäiväksi Seijalle ruumiinavauksen Helsinkiin. Kaitsu lähtee metsään ajamaan puita saadakseen muuta ajateltavaa ja minä kuumeisena menen nukkumaan pariksi tunniksi olohuoneen sohvalle. Herään 10 jälkeen ja alan soitella eläinlääkärille Seijan hävittämistavasta, koska Lauhaluomalle pitäisi ilmoittaa, että saisi molemmat raadot samaan kyytiin Honkajoelle ellei Seijaa saada patologille.Lääkäri ilmoittaa iloisena, että saivat ruumiinavauksen järjestettyä (mutta eivät muistaneet ilmoittaa meille)! Aloin pelätä pahinta- ja niinhän siinä oli käynyt- olivat hakeneet väärän raadon patologille!

Nyt pitäis mennä navettaan päivätarkille, mutta en meinaa uskaltaa: pelottaa, mitä siellä on vastassa :(

Muuta harmillista tällä viikolla:
-Kaitsu hukkasi metsähommissa kihlasormuksensa
-meidän mustan pihakissan häntä oli katkennut, en tiedä miten, kamalasti verta oli rappusilla ja häntä noin puolet lyhempi
-ja mun flunssa ei ole parantunut

Lomaan on 5 päivää, kunpa vastoinkäymiset loppuisivat ja päästäis terveinä rentoutumaan Kap Verdelle!

kokki-poika, osa II

Äsken navetalta tultuani taisin valittaa vetämätöntä, flunssaista oloa ja etten jaksaisi tehdä ruokaa.

Pian alkoi keittiöstä kuulua kolinaa, Simo-kokki siellä valmisti toasteja ja mehua.

äiti: Kenelle teet toasteja?
Simo: No, tietty sille, joka on kipeä.

Äiti saikin sitten kaksi mehevää toastia; paahtoleipää täytteenä kinkkua,juustoraastetta ja sinappikurkkusalaattia sekä lasillisen mehua pillillä varustettuna.

Simo: No,oliko hyvää?
äiti: Kiitos, oli tosi herkullista
Simo: Niin, kun toasteja ei tulekaan joka päivä syötyä